Sokeri sai aikaan sotia, orjuutta ja terveyskatastrofin

Pieleen mennyt historia

Sokeri oli siirtomaa-ajan alussa arvokkain raaka-aine. Se, joka hallitsi sokerin kauppaa, hallitsi maailmaa. Kamppailu tästä valkoisesta kullasta aiheutti siirtomaasotia ja sokeriorjat nousivat kerta toisensa jälkeen väkivaltaisiin kapinoihin. 1600-luvulta lähtien Karibian ja Indonesian saarille perustettiin eurooppalaisten kauppiaiden johtamia orjayhteiskuntia. Kaikkein yleisin sijoituspaikka kahleorjalle oli sokeriplantaasi. Siellä työvoimaa tarvittiin loputtomasti ja työ oli erittäin rankkaa, Euroopassa sokerista tuli aluksi eliitin herkkua. Jo 1700-luvun suomalaisilla porvariväen hampaat mätänivät sokerin ahmimisesta. 1800-luvulla sokerista tuli massojen pahe ja lopulta sen ylikulutus aiheutti maailmanlaajuisen terveyskriisin. Millainen vaikutus sokerikaupalla on ollut globalisaation ja kolonialismin historiaaan? Miten sokerista tuli terveysongelma? Näitä kysymyksiä pohtivat kolonialismin historian yliopistonlehtori Timo Särkkä, ruokahistorioitsija Ritva Kylli, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.