Milloin vanhuksista tuli ongelma?

Pieleen mennyt historia

Perinteisesti eri sukupolvet ovat asuneet yhdessä ja vanhuksista on huolehdittu kotipiirissä elämänsä loppuun asti. Vaivaistaloihin joutuivat vain yksinäiset vanhukset, joilla ei ollut perhettä. Laitosten aikakausi alkoi 1900-luvun alkupuolella, kun kunnat alkoivat ottaa laajemmin vanhuksia hoivaansa. Hoivaa tarvitsevat vanhukset siirtyivät perheen harteilta hyvinvointiyhteiskunnalle, jolloin nuoremmat ihmiset saattoivat yhä enemmän käyttää aikansa palkkatyöhön. Perustettiin kunnalliskoteja ja hoivakoteja. 2000-luvun alussa hoiva on yhä enemmän siirtynyt myös markkinoille ja hoivasta on tullut pääomasijoittajien toimintakenttää. Olemme astuneet pitkäikäisten yhteiskuntaan, missä yhä useampi elää terveenä yhä pidempään. Vaikka tämän pitäisi olla kehityksen riemuvoitto, vanhuksista puhutaan harmaana massana, joka vyöryy yhteiskunnan harteille. Väestön ikääntyminen nähdään ongelmana julkisessa keskustelussa. Samalla vanhusten inhimillisestä hoivasta on tullut monissa hoivakodeissa mahdotonta. Miten vanhat ihmiset ovat eläneet eri aikoina? Milloin vanhusten hoiva kriisiytyi? Näitä kysymyksiä pohtivat historiantutkija Johanna Annola, sosiaalityön professori emerita Marja Vaarama, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.