Vain hetkeksi piti jäädä: 1960-luvulla tultiin suoraan liukuhihnalle

Finska Dokumentti

1960-luvulla ei ollut huolen häivää kielitaidosta. Ruotsia ei tarvinnut osata. Aina löytyi joku, joka osasi tulkata. Vain hetkeksi piti jäädä on Sveriges Radio Finskan sarja suomalaisista, jotka ovat muuttaneet Ruotsiin eri vuosikymmenillä.

Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radio Play.

Muuttoliikenne Suomesta Ruotsiin kävi vilkkaasti 1960-luvulla, ja tahti kiivastui vuosikymmenen loppua kohden. Vuosina 1969 ja -70 Ruotsiin muutti 80 000 suomalaista.

Suurin syy oli Suomessa vallitseva työttömyys. Työt löytyivät tehtaista Tukholman, Göteborgin, Eskilstunan, Västeråsin, Boråsin, Gävlen ja Södertäljen seuduilta ja lukuisilta muilta teollisuuspaikkakunnilta.

"Lähdetäänpä pojat Ruotsiin"

Kuusamolainen Taisto Ronkainen oli päässyt armeijasta ja oli poikien kanssa viettämässä iltaa. Yhtäkkiä joku vain tokaisi, että mitäpä jos lähdettäisiin Ruotsiin.

– Pakkasin pari vaatekertaa ja kengät jenkkikassiin, mitä sitä kesällä muuta tarvitsee, Taisto Ronkainen kertoo.

Töitä ei Ruotsissa tarvinnut etsiä, tehtaisiin pääsi suoralta kädeltä. Ja jos työpaikka tuntui kurjalta, aina löytyi uusi paikka jostain muualta. Taisto Ronkainen kiersi monet rautatehtaat 1960-luvun alussa.

– Siinä se nuoruus meni mukavasti.

Ruotsiakaan ei tarvinnut osata, sillä työmaalla oli aina joku, joka pystyi auttamaan.

Rakkaus syttyi tansseissa

Maija Ronkainen muutti Porista veljensä houkuttelemana Ruotsiin ja sai töitä AKA:n televisiotehtaalta.

– Istuin hihnalla ja perjantaisin harmitti, kun ruotsalaisrouvat tekivät kiusaa hihnan loppupäässä. He halusivat aikaisin kotiin viikonlopun viettoon ja lopettaa työt kesken urakan, muistelee Maija Ronkainen.

Maija Ronkainen ei kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen muuttopäätökseensä.

– Aina oli kamala koti-ikävä, ja olisin halunnut lähteä takaisin kotiin joka päivä.

Maija sai kuitenkin koti-ikäväänsä parasta mahdollista lääkettä. Hän tapasi Taiston lentopalloharrastuksessa ja lempi roihahti Gävlen tansseissa. Pariskunta meni naimisiin ja ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1967.

Perhe asui useilla eri paikkakunnilla, ja Maija Ronkainen päivittelee yhä ruotsalaisasuntojen heikkoa standardia.

– Ulkovessa ja keittiössä vain kylmää vettä vielä 60-luvun lopussa!

Ruotsi oli kuin kultakaivos

Erkki Parviainen oli vasta kuusitoistavuotias lähtiessään vuonna 1964 Pylkönmäeltä, Keski-Suomesta Torshällaan, Eskilstunan kupeeseen.

– Lentokoneella tultiin, ei laivalla!

Torshällassa asui jo Erkin veli, ja hänen luokseen Erkki muuttikin aluksi. Asuntoa oli muutenkin hankala löytää. Usea Erkin ikäinen tai hieman vanhempi poikamies asui alivuokralaisena. Parakkiasumista Erkki halusi välttää.

– Ne olivat hurjia paikkoja. Siellä ryypättiin ja rällästettiin. Kerrankin näin, kuinka mies tuli raamit kaulassa ikkunasta ulos.

Ruotsi ja Torshällakin tuntuivat nuoresta miehestä ennen kokemattoman suurilta, mutta samalla ahtailta.

– Oli aivan käsittämätöntä, kuinka täällä asuttiin melkein päällekkäin, ihmiset oli tungettu yhteen kuin rumpuun. Kaduillakaan ei tervehditty kulkijaa, ja jos kylään halusi mennä, piti tilata aika kuin lääkärille, Erkki Parviainen kummastelee.

Erkki Parviainen pääsi töihin Nybybrukin tehtaalle. Hän oli vuorotöissä, mutta ei nuoresta iästään johtuen saanut tehdä yövuoroja. Palkkaansa hän oli kuitenkin tyytyväinen, eikä Suomessa olisi päässyt samoihin tienesteihin

– Ruotsihan oli kuin kultakaivos, rahaa sai vaikka kuinka paljon.

Erkki Parviainen kiersi ahkerasti lähiseudun suomalaistansseissa, ja näin kului nuoren miehen aika mainiosti uudessa maassa.

Kesäillat Tukholman huumassa

16-vuotiaalla Tarja Saarikolla oli kattava jäähyväissaattue Turun laivasatamassa, kun hän lähti Ruotsiin kesätöihin. Yhtäkkiä joukon seassa ollut kaveripoika sai päähänsä lähteä matkaseuraksi.

– Hänellä ei ollut tarpeeksi rahaa laivalippuun, ja niin päätin myydä vakosamettihousuni siskolleni. Näin saimme rahat matkalippuun.

Tarja oli kesätöissä Tukholman keskustan Birkastanissa sijaitsevassa konditoriassa ja leipoi täytekakkuja ja pikkuleipiä. Hän asui konditorian omistajan perheen luona Upplands Väsbyssä.

Kesäillat Tarja vietti Tukholman keskustassa Fyran-nimisessä purkutalossa, jossa kävi myös moni myöhempien aikojen julkkiksista. Vuoden 1966 kesää siivitti – totta kai – myös romanssi.

Ruotsi tuntui myös kovin modernilta turkulaistytön silmissä.

– Hämmästelin, kuinka naapurin mies Upplands Väsbyssä leikki hiekkalaatikolla lastensa kanssa. Sellaista en ollut Suomessa nähnyt.

Sarjan teossa on käytetty lähteenä Turun Siirtolaisinstituutin Jouni Korkiasaaren artikkelia "Suomalaisten Ruotsiin suuntautuneen siirtolaisuuden yhteiskunnalliset syyt 1900-luvulla".

7-osainen ohjelmasarja on lähetetty ensimmäisen kerran vuonna 2016. Sarjan kaikki osat löytyvät myös Sveriges Radio Play-sovelluksesta. Kirjoita hakusanakenttään Vain hetkeksi piti jäädä.

Virpi Inkeri
[e-mail]